Mitä kuuluu? Ihan hyvää, ei mitään ihmeellistä. Hurjasta taudista on selvitty ja kotiseiniä ei ole tarvinnut tuijotella enää aamusta iltaan. Hienoa, tietysti, mutta päivät ovat silti jotenkin tahmeita ja inspiraatio kadoksissa. Olen luonteeltani sellainen, että aina pitäisi olla jotain mitä odottaa. Jotain jännää, matka vaikkapa. Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista tunnetta, että olisi jotain erityistä ja kivaa tulossa. Toivoin kyllä tässä jokin aika sitten, että tapahtuisi jotain jännää ja sitten hiustenkuivaaja poksahti käsiini. Tavallaan toiveeni toteutui, mutta jos jotain muuta vielä kuitenkin olisi tulossa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti