lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusaatto


Suomen kesä ei vaan millään meinaa näyttää parhaita puoliaan, mutta pakko vaan yrittää olla ärsyyntymättä, koska sää on sellainen asia, mihin ei mitenkään voi vaikuttaa. Joten se siitä. Äkkilähtö lämpimään olisi kiva juttu juuri nyt. Meidän itseasiassa piti paeta huomenna Latviaan, Jurmalan hiekkarannoille, tätä kylmyyttä, mutta koska sinne lupaillaan täsmälleen samanlaista säätä, niin päätettiin siirtää lähtö heinäkuulle.

Juhannusaatto kului perinteisesti vanhempieni mökillä. Pojat rakensivat vaarin apuna terassia ja välillä kuivateltiin läpimärkiä ulkoiluvaatteita puuhellan yläpuolella, kuunneltiin sateen ropinaa sisällä, selailtiin vanhoja lehtiä, syötiin hyvin ja vain oltiin. Muurinpohjalätyt jäi paistamatta sateen takia, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin tänä kesänä. Illalla tietysti saunottiin rantasaunassa ja nautittiin tuoreen vihdan tuoksusta.














Tänään me vietettiin rento Juhannuspäivä Orivedellä. Tai siis toiset oli rennosti, ahkerat remontoi leikkimökkiä. ;) Allekirjoittanut ainakin oli niin rento, että ei kameraankaan koskenut koko päivänä.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Lämmin tunnelma korvaa puuttuvan kesäsään


Maanantai ja tiistai kuluivat Helsingissä joka kesään kuuluvalla Lintsireissulla. Meitä oli iso lauma liikkeellä, kun kokoonpanoon liittyi perinteisesti Oriveden serkkujen perhe. Sää ei varsinaisesti suosinut tai itse ainakin olisin kaivannut toppatakkia, tumppuja ja pipoa, erityisesti korkealla laitteissa pyöriessä. Kivaa oli silti!








Helsingissä ollessa piti taas ehdottomasti päästä käymään rakkaan ystävän luona ja siellä kului pari tuntia herkullista lattea hörppiessä. Olin liikkeellä pelkän pienimmän kanssa, pojat puuhasivat muuta sillä välillä.



Illalla koko meidän suuri seurue kokoontui sopivan arkiseen italialaiseen ravintolaan syömään. Kaikille löytyi listalta sopivaa syötävää, meidän lapset olivat ikionnellisia ihan perus bologneseistaan. Itse valitsin kanaa vuohenjuuston ja rosmariiniperunoiden kanssa, kun pastat ja pitsat tuntuivat liian raskaalta syötävältä.




Tiistaina oli reissun päätarkoituksen, eli Linnanmäen vuoro. Meillä oli taas kerran ihan mahtava päivä ja kahdeksan tuntia meni aivan liian nopeasti. Kaikilla (paitsi pienimmällä) oli rannekkeet ja me aikuisetkin (hyvin lapsenmieliset sellaiset) kiljuimme äänet käheiksi kaikissa hurjimmissa laitteissa. Oma suosikkini on Kingi, jossa saa tipahtaa vapaapudotuksena 75 metrin korkeudesta.







keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Hääkuvausta ja muuta mukavaa


Kesäkuun alkuun on mahtunut hengästyttävän paljon kaikkea. Yhtenä jännimmistä jutuista tulee mieleen viime lauantainen hääpäivän kuvaaminen. Sain ikuistaa niin vihkimisen kuin hääjuhlankin, pysäyttää hetkiä ja tallentaa muistoja. Tein parhaani ja hiukan jännittyneenä olen varovasti käynyt saaliini kimppuun...Onnistuinko varmasti tehtävässäni tarpeeksi hyvin ja uskallanko edes katsoa kaikkia ottamiani kuvia läpi. Tässä yksi pieni kuvamaistiainen lauantain juhlista. Loput säästän hääparille annettavaksi.


Loput kuvat ovat melko sekalainen katsaus viime aikojen tapahtumiin. Olemme viihtyneet aika paljon Orivedellä lasten tädin ja serkkujen luona. Siellä on kotoisa tunnelma ja hiukan remppahommiakin tehtävänä, joten on meistä ollut myös hyötyä sen lisäksi, että olemme nauttineet hyvästä seurasta ja grilliherkuista. Yhden vuorokauden lapset viettivät siellä ilman meitä vanhempia ja me nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta.

Suuri ruokarakkauteni ansaitsee myös maininnan ja se on itse tehty guacamole, jonka raaka-aineet ovat ylemmässä kuvassa. Sitä syötiin tällä kertaa papusalsalla täytettyjen quesadillojen kaverina. En ole kovin hyvä kasvisruokakokki, mutta tuo yhdistelmä on ihan pettämätön ja ehdottomasti parin valokuvan arvoinen, hehe. Avokadot on jotenkin kuvauksellisia muutenkin, sen lisäksi, että ne ovat herkullisia.



Viimeisenä kuva kaveritreffeiltä, meidän jokaviikkoisesta (ja monivuotisesta) perinteestä ja piristäjästä. Tällä kertaa syötiin lohikeittoa ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa. Meillä on ystäväni kanssa yhteensä kuusi lasta, eli aikamoinen päiväkotiryhmä kasassa vuoroviikoin toistemme kodeissa, mutta aina me tärkeimmät kuulumiset ehditään hälinän yli vaihtamaan. :)